Viime viikolla Back to the Future -elokuva nousi taas
otsikoihin, kun saavutimme reaaliajassa päivän, joka elokuvassa siinteli
kaukana tulevaisuudessa. Vuonna 1985 tehdyssä elokuvassa Michael J. Fox asetti
aikakoneeseen päivämääräksi 21.10.2015 ja ampaisi elokuvahahmo Doc Brownin
kanssa tulevaisuuteen. Jos elokuvan ennusteet olisivat toteutuneet, käytössämme
olisi lentäviä autoja ja potkulautoja.
Tulevaisuustutkija Ilkka Halava totesi pääkaupunkiseudun rehtoripäivillä, että yksi yhteiskunnallisista
haasteista on se, että me olemme opiskelleet sellaisessa maailmassa, jota ei
enää ole. Millainen on sitten Halavan mielestä tulevaisuus, johon meidän nyt
tulisi valmistautua?
Kun koulu käy taistoon oppijan ajankäytöstä, täytyy pohtia,
mikä toimii koulun vetonaulana. Jos asiaa kysyy oppilailta, on vastaus varsin
yksinkertainen; kaverit. Koulun vahvuutena on, että se kokoaa erilaiset oppijat
yhteen. Mutta osaammeko me koulussa hyödyntää kohtaamiset ja valjastaa ne
oppimisen välineeksi?
Halava väittää, että 2030-luvulla nähdään yhä paremmin, että
yksin tekemisen kulttuuri on ollut aiemmin itsetuntoa kohottava tekijä, kulttuurinen
arvo. 2030-luvulla on kuitenkin hyväksytty, että aivojen käyttökapasiteetti on
suurempi useampien aivojen työskennellessä yhdessä. Yhdessä tekeminen on
tuottavampaa. Erikoistumista vaativa työ on lisääntynyt ja erilaisuuden
hyödyntäminen on koettu mielekkääksi tavaksi tehdä töitä. Tällöin kaikkien ei
tarvitse, eivätkä kaikki voikaan, osata kaikkea.
http://www.krusecontrolinc.com/differentiate-your-business-social-media-2013/ |
2030-luvulla yhdenvertaisuus ja tasa-arvon käsite ovat
edelleen hyvinvointivaltion perusta. Mutta samalla on jo ymmärretty, ettei
yhdenvertaisuus tarkoita sitä, että kaikki ovat samanlaisia. Kuvassa on viisi ongelmaa, ei yhtä.
Tulevaisuudessa muistelemme 2010-lukua, jolloin kouluissakin saatettiin
vielä karsia erilaisuutta pois Wilma-viestien avulla kirjoittamalla
"ilmehtii tunnilla" -viestejä. Onneksi pystymme jo nauramaan erheillemme. Muistelemme myös, kuinka koulujen pulpetit oli organisoitu kurin ja järjestyksen pidolle. Vähitellen oppimisympäristöä alettiin kuitenkin muokata ja nähtiin sen merkitys oppimiselle.
Menneisyydestä palautuu mieleen myös arviointimenetelmät, jotka olivat enemmän
rasteja tai numeroita paperilla kuin oppimista ohjaavaa ja siihen kannustavaa
palautetta. 2030-luvulla palautetta annetaan "kaikki kaikille" -periaatteella.
Yksittäiset oppijat saavat kiitosta muilta; "kiva, kun viittaat silloin,
kun mä en osaa".
Halava päätti puheenvuoronsa ennustukseen, jonka mukaan vähitellen opittiin ymmärtämään, että jokaisessa ihmisessä
on enemmän hyvää kuin näkyy päälle. Oppimisen syvin olemus nähtiin toisten
kautta; jokainen ihminen tietää enemmän kuin minä jostain asiasta. Halavan piirtämä tulevaisuus ei kuulosta lainkaan hullummalta. Back to the Future.
Pidin Halavan esityksestä myös. Muistit sellaisia juttuja, joita itse en muistanut. Hyvää pohdintaa, kiitos!
VastaaPoista